*

Työmiehen päiväkirja Asiaa siitä mistä ei pitäisi puhua ääneen

Osa 10: Viimeinen syksy

  • Osa 10: Viimeinen syksy

Sain vuonna 2010 masennusdiagnoosin. Kerron blogissani miten masennus tarttui minuun, millaiseksi se teki elämäni ja miten yritin päästä siitä eroon, sekä miten lopulta päätin elää, juosta ja kilpailla masennuksesta huolimatta.
 

Helsinki City Marathonin jälkeisinä päivinä aloin miettiä elossaolemista, jollaiseksi elämäni eittämättä oli muodostunut. Minulla oli kaunis koti, vakituinen työ ja hieno Mercedes-Benz -merkkinen henkilöauto. Minulla oli jonkin verran varallisuuttakin. Minua arvostettiin ja minusta pidettiin. Ja silti tunsin itseni ontoksi, sisältä piloille syöpyneeksi.
 

Juuri kukaan ei osannut aavistaa mitä omassa ja lapsieni elämässä oli viimeisen kuuden vuoden aikana tapahtunut. Vaikka monessa mielessä olin raivannut nuo menneisyyden haamut pois niin siltikin tunsin vain olevani, en eläväni. Aloin ajatella kuolemaa. Eikä kukaan osannut aavistaa sitäkään ja miksi olisikaan, sillä olin päällepäin ihan normaalin näköinen, naureskeleva mies, jolla oli ollut joskus takavuosina vain tavallista paskempaa tuuria.
 

Aloin miettiä, että mikä velvollisuus minulla enää on olla täällä. Minusta alkoi tuntua kammottavalta ajatella, että vanhenisin ja joutuisin elämään näissä mietteissä vielä vuosikymmeniä. En halunnut kuihtua ja kuivettua, vaan tahdoin kuollessanikin olla voimakas ja terve. Elämänpelko alkoi voittaa kuolemanpelkoa. Itse asiassa tila ennen syntymää alkoi tuntua joltakin tavoittelemisen arvoiselta ja lohdulliselta, sillä silloin kaikki oli hyvin ja minua ei vaivannut mikään.
 

Varmaankin jokainen masentunut pohtii jossain sairautensa vaiheessa itsensä surmaamista. Minulla se alkoi joitakin vuosia sitten ihan ohimenevinä ajatuksina niinä hetkinä kun kaikki tuntui kaatuvan päälle. Kävellessäni sillan yli katsoin veteen ja uimataidottomana ajattelin mitä ajattelin. Liikennevaloissa - kadun ylitystä odottaessani - saatoin äkkiä ajatella konkreettista kohtaamista ohiajavan bussin kanssa.
 

Pelästyin omia ajatuksiani ja puhuin niistä ystävilleni. Puhuminen oli tärkeää koska silloin pystyin prosessoimaan ajatuksiani terveempään suuntaan. Mutta sitten eräs ystävistäni teki minulle henkisen lobotomian.
 

"Lupaa, että et tapa itseäsi." hän sanoi. Hetkinen: mitä hän ajoi takaa? Sitäkö, että säilyisin hengissä vaikka en ehkä halua vai sitäkö, että hänellä itsellään olisi turvallinen olo saatuaan minulta takuut elämäni jatkamiselle. Sillä lupauksella ei ollut muuta seurausta kuin, että lopetin asiasta puhumisen. Tuolloin itsemurha-ajatukseni olivat verrattavissa turhautumiseen läppärin kanssa: Kiukustun usein läppärini toimimattomuuteen ja minun tekisi mieli heittää se seinään, mutta en tee sitä sillä uusi kone maksaa yli 1500 euroa. Mutta saattaahan se vahinko joskus tapahtua.
 

Nyt kaikki oli paljon kokonaisvaltaisempaa. Pohdin itsemurhaa asiallisesti enkä missään epätoivon puuskassa. Olisin halunnut jakaa sitä kaikkea jonkun kanssa, mutta pelkäsin tulevani väärinymmärretyksi ja torjutuksi. Niinpä aloin kirjoittaa päiväkirjaa. Kaikesta huolimatta minulla oli yhä haave paremmasta elämästä, mutta ei enää voimaa sen tavoittamiseen.
 

Ajattelin myös, että ehkä haluttomuus elää johtuu vain masennuksesta, ja että ehkä elämänhalu palautuisi jos saisin hoidettua itseni terveeksi. Mutta en lopultakaan ollut varma sairastinko ko. sairautta? Elämänhaluni oli vain pikkuhiljaa kadonnut. 
 

Olin väsynyt kaikkeen: tylsään työhön, yksinäisyyteen, tyhmiin ja typeriin ihmisiin sekä tähän alati kasvavaan yleiseen ahneuteen ja itsekkyyteen, jatkuviin sotiin ja siihen, että en oikeastaan koskaan - urheilua ja kirjoittamista lukuunottamatta - ollut tehnyt sitä mitä todella haluan. 
 

Minusta tuntui, että minulla ei ollut elämässä enää mitään mitä tavoitella. Minulla ei ollut enää unelmiakaan - paitsi se helvetin Bostonin maraton. Minä halusin poistua täältä hallitusti ja hyvässä marssijärjestyksessä ja myös siten, että se aiheuttaisi mahdollisimman vähän surua ja tuskaa läheisilleni sekä muille ihmisille. 
 

Välillä yritin joillekin ystävilleni puhua aikeistani. Se ei herättänyt kenessäkään mitään mielenkiintoa tai kysymyksiä. Eikä se ole mikään ihme; ei kukaan kuunnellut Robin Williamsiakaan silloin kun hän puhui vakavasti. Kun on alkanut pelleksi niin saa olla pelle loppuun asti. Nano Nano!
 

Aloin tehdä itseni kanssa suunnitelmaa ja sopimusta mahdollisimman hyvästä loppuelämästä. Kuten kaikkiin sopimuksiin, tähänkin sisältyi pienelllä painettu osuus: mikäli Hampurin Maratonilla 26.4.2015 alittaisin Bostonin maratonin karsintarajan viidellä minuutilla niin jättäisin itseni henkiin. Kuolema pelotti ja siksi yritin antaa itselleni "mahdollisuuden".
 

On makaaberia sanoa, mutta tehtyäni päätöksen, elämälläni oli taas tarkoitus: kuoleminen! Ja niin tie oli hetken kevyt kulkea.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Olen kokenut masennusta usein Suomessa, vaikka olen positiivinen ja iloinen luonteeltani.

Valtion kyykytys masentaa minua eniten kansalaisena. Sen täytyy olla tarkoitushakuista ja määrätietoista. Sen tarkoitus on helpottaa kansan hallintaa ja orjuuttamista valtion tavoitteiden mukaiseksi.

Minä pääsin masennuksesta heti eroon, kun muutin pois Suomesta. Se katosi kuin taikaiskusta.

Suomalaiset matkustavat paljon lomalle Suomesta ja sen raskaasta ilmapiiristä. Suomesta on pakko päästä vaikka Tallinnaan, muuten ei pää kestä.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Hartaudella luin paljon ajatuksia herättävän kirjoituksesi.
Moni meistä voi jakaa kokemuksesi.
On vähän niitä ystäviä, jotka uskaltavat kuulla todellista hätää ja taito lukea rivien välistä.
Onkohan se meidän suomalaisten heikkous. Tuo Pekan kommenttikin viittaa siihen suuntaan.

Juostaan ja sauvakävellään se on jonkin tasoista itsehoitoa ja auttaakin.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Elämän tarkoitus on välttää kuolemaa.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset