Työmiehen päiväkirja Asiaa siitä mistä ei pitäisi puhua ääneen

Osa 1: Robin Williams -ilmiö

  • Osa 1: Robin Williams -ilmiö

Näyttelijä-koomikko Robin Williams löydettiin kuolleena kotoaan Kaliforniasta 11.8.2014. Kuolinsyyksi varmistui itsemurha. Hänen tiedettiin kärsineen masennuksesta. Robin Williamsin kuolema nosti hetkeksi esille masennuksen sairautena. Lehdet luettelivat lukuisia kuuluisuuksia joiden tiedettiin sairastuneen masennukseen.

 

Jonkin aikaa masennus oli ihmisten mielestä sairaus, mutta jo kuukauden kuluttua se palasi sille kuuluvaan "synonyymiin" eli laiskuuteen ja saamattomuuteen. Robin Williams muuttui muistoissamme takaisin näyttelijä-koomikoksi joka nyt vain sattui kuollessaan olemaan jossain mielenhäiriössä. Kumma juttu - ei olisi hänestäkään uskonut. Päällepäin ihan normaalin näköinen, hymyilevä ja naureskeleva mies. Ei ollenkaan hullun oloinen.

 

Masennus käsitetään joksikin ohimeneväksi mielialan laskuksi vaikean elämäntilanteen tai vaikkapa surun seurauksena. Sitä se toki onkin - normaaleilla ihmisillä. Sairautena se on kuitenkin jotain musertavampaa kuin pelkkä paha mieli ja alakuloisuus. 

 

Masennusta voi verrata nuhaan. Me kaikki kärsimme siitä aina silloin tällöin. Se ei ole mukavaa, mutta nuha menee ohi niistämällä ja ajan kanssa. Sitten on ihmisiä joilla nuha on krooninen. Sekään ei ole mukavaa. Varsinkaan kun se ei mene ohi. Kroonisesta nuhasta kärsivälle on turha suositella hoidoksi niistämistä, kannuttamista ja Bepanthen-salvaa. Toki hän noita kaikkia kolmea hoitomuotoa harjoittaa, mutta se on vain oireiden hoitoa; itse sairauden syy on jossain syvemmällä.

 

Masennus on olotila joka muuttaa koko elämän likaiseksi ja syövyttäväksi nesteeksi. Ihminen menettää kykynsä elää normaalia elämää. On käsittämätöntä, että masentunut ei saa kirjoitettua tekstiviestiä tai siivottua kotiaan. Se on yhtä käsittämätöntä kuin se, että neliraajahalvaantunut ei saa nostettua kättään. Se ei nouse vaikka kuinka tahtoisi. Joku tai jokin on poikki hänen sisällään. Käskeminen on turhaa.

 

Kun joku kertoo olevansa masentunut niin siitä seuraa Robin Williams -ilmiö: eli siitä ei seuraa yhtään mitään, sillä kukaan ei enää muista mihin se Robin Williamsin tapauksessa johti. Se kun ei näy päällepäin kuinka syvissä vesissä itse kukin ui. Edessäsi seisova treenattu ja hymyilevä kaveri, joka juuri kertoi vitsin, saattaa viettää elämänsä viimeistä tuntia. 

 

Jos minulle kävisi Robin Williamsit niin sen jälkeen voitaisiin todeta minun kärsineen masennuksesta. Kuulostaako kummalliselta? Minähän olen päällepäin ihan normaalin näköinen, hymyilevä ja naureskeleva mies. En ollenkaan hullun oloinen. En minä itsekään osannut kuvitella, että koskaan sairastuisin, mutta toisin kävi. Masennus diagnosoitiin minulle yli viisi vuotta sitten ja olen pyrkinyt saamaan sairauteni hallintaan kieltämällä sen, parantumalla siitä ja ottamalla itseäni niskasta kiinni. 

 

Vuosia kestäneen ”poikkeustilan” jälkeen sairauteni paheni niin, että lopulta jouduin sairaalahoitoon. Olin siinä tilanteessa jossa elämänpelko ja väsymys oli voittanut kuolemanpelon. Olin siis rajalla. Silti juuri ennen sairaalaan joutumistani sijoituin hopealle eräässä maratonjuoksukilpailussa ja rohkenen väittää, että kukaan ei huomannut ulkoisesti minussa mitään poikkeavaa kun seisoin podiumilla.

 

Nyt tuosta kaikesta on jo riittävästi aikaa ja olen riittävän vahva kertoakseni, että olen toipunut takaisin lähes normaaliin elämään. Se ei ole ollut mikään helppo tie. Siitä huolimatta kykenen tänään käymään töissä, harjoittelemaan ja lisäksi minulla on parempi olla sekä fyysisesti että henkisesti ja hetkittäin tunnen jopa onnellisuutta.

 

Voin nykyään tehdä monia asioita, mutta enää en aio survoa itseäni normaalin muottiin häpeän tai toisten mielipiteiden vuoksi. Aion elää ja juosta ilman sairauttani tai sen kanssa. Ja vaikka sen teen niin, se ei tarkoita, että masennus olisi selätetty. Masennus kun ei ole mikään painivastustaja joka tottelee voimaa.

 

Seuraavien kuukausien aikana aion kertoa blogissani miten - ja ehkä myös miksi - masennus tuli minuun, millaiseksi se teki elämäni ja miten yritin päästä siitä eroon sekä mitä virheitä tein ja miten lopulta päätin alkaa oppia elämään sen kanssa.

 

Olen lopen kyllästynyt niihin iltapäivälehtien selviytymistarinoihin jossa sairaudesta toipuminen kuvataan kivaksi ja helpoksi prosessiksi. Sitä se ei ole; mielenterveyshäiriöisen elämä on ajoittain todella raskasta kamppailua oman sairauden, ympäristön ennakkoluulojen ja paineiden sekä erilaisten elämän haasteiden välissä.

 

Haluan myös jollakin tasolla näyttää, että masennusta sairastava on tavallinen ihminen muuallakin kuin kauniissa korulauseissa. 

 

Se ei ollut minun syyni, että sairastuin. Sairastumiselle on kyllä ihan loogiset perusteet, mutta siitä huolimatta: lopultakin oli kyse vain huonosta tuurista.

 

Muistakaa mitä ajattelitte silloin kun kuulitte Robin Williamsin kuolemasta. Minä olen samanlainen kuin Robin Williams, paitsi että minä olen elossa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (29 kommenttia)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

No voihan, mut kävit kuitenkin pkoreassa ;D

Asumme matemaattisesti erittäin suurella todennäköisyydellä maailmankaikkeuden ainoalla planeetalla, missä aivan sattumalta tai tod.näk. vahingossa sattuu esiintymään niin kutsuttua älyllistä elämää. Tämä on yksi syy masennukselle, toinen on, masennus sinänsä.

Maailmankaikkeuden suurin vitsi, Tellus, ja sen apinoista polveutuneet olennot joidenka mielestä digitaalikello on erittäin hieno keksintö ;D Rakennetaan ihmiskuntana kaikille semmonen duuni, että haistatetaan maailmankaikkeudelle pitkä pa.ka ja nu..itaan sitä pers..seen ;D Evewrybody hates universe ja sen kahjoja vitsejä!

Ps. Luin tänään jostain että kasvitkin tuntevat monemoista eivätkä lainkaan pidä siitä että niitä syödään, oikeesti, kasvejakin masentaa! Varmaan kiviäkin, ja laavaa, atomeita ja kvarkkeja ;O Yleismaailmallinen trendi hallitsee kosmosta, kaikkea masentaaaa ;•I

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

H2g2 ilmeisesti luettu. Marvin siinä oli varsin hauska masentunut robotti. Maailmanlopun ravintolassa hänen sanoi jotain seuraavantapaista: Here I am with a brain size of a planet and what do I do? Parking cars in a car park. Call that job satisfaction?

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Jep, loistava teos masennuksen karkoitukseen! Olihan kyseinen robotti Marvin myös jalastaan kiinni suossa jolla asui patjoja jotka likkuessaan päästivät 'smak" äänen, ja olikse siellä, jotain miljoona vuotta. Että kyllä ne robotkin joskus vähän piip...

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #3

Patjoja en muista, mutta wikipedian h2g2-sivu antoi selityksen. 1984 FST esitti BBC:n tekemän 6-osaisen h2g2:n, joka perustui osiin 1, 2 ja osin osaan 3. Olen sen lisäksi lukenut ainakin Terve, ja kiitos kaloista (4), mutta Enimmäkseen harmiton (5) taisi jäädä välistä ja Eoin Colferin And another thing… jäi kesken.

Se FST:n versio on jäänyt parhaiten muistiin, kun sitä tuli katsottua moneen kertaan. FST oli kertojan äänen tehnyt ruotsiksi ja tietysti muu oli tekstitettynä vain ruotsiksi. Opinkin sen avulla huomattavan paljon ruotsia.

BBC:n tv-sarja, vaikka onkin tehty jo -81, on mielestäni paljon parempi kuin elokuva (2005) ja se löytyy DVD:nä.

Käyttäjän Creap kuva
Vesa Nikkanen

"Asumme matemaattisesti erittäin suurella todennäköisyydellä maailmankaikkeuden ainoalla planeetalla, missä aivan sattumalta tai tod.näk. vahingossa sattuu esiintymään niin kutsuttua älyllistä elämää. Tämä on yksi syy masennukselle, toinen on, masennus sinänsä."

Mihin laskukaavaan perustuu hypoteesi, että älyllistä elämää todennäköisesti esiintyy vain telluksella? Emmehän edes tiedä kuinka laaja maailmankaikkeus on, puhumattakaan plaaneettojen määrästä jne. Meni off topic:iksi, pyydän anteeksi blogistilta.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Perustuu siihen perusmatematiikkaan että tälläisen monisoluisen älykkään todennäköisyys yniversumissamme on noin nolla. Aivan liikaa muuttujia vaikka onkin huisin kivaa että planeettoja on Tsriljoona ;D Älyllinen elämä. Täysin epätodennäköinen ilmiö, ja tapauksessamme luultavasti puhdas, hyvin harvinaisten sattumien tuottama vahinko ;D Bakteerielämän tapainen on taas lienee melko normaali geologinen voima, joka ilmestyy aina kun kemiat ja olosuhteet stemmaa, yleensä kai jossain planeetoilla. Multiversumista on paha sanoa mitä siellä sitten on, koska se multiversumi pitäisi löytää ensin ;D Palataan asiaan kun löytyy ;D

Käyttäjän Creap kuva
Vesa Nikkanen Vastaus kommenttiin #27

Miksi maailmankaikkeus on olemassa?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #28

No tietysti siksi, että maailmankaikkeuden isä ja äiti tykkäsivät toisistaan.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Williamsilla oli itse asiassa nopeasti etenevä fyysinen aivokuoren sairaus:

http://www.iltalehti.fi/viihde/2015110320608520_vi...

Kiitos kuitenkin kirjoituksesta. Itselläni ja monilla ikätovereilla oli joskus yli 30 vuotta sitten jaksoja, jotka nykyään aiheuttaisivat ilman muuta kliinisen depressiodiagnoosin. Toivottavasti tämäkin avauksesi lisää ymmärrystä asiaa kohtaan.

Käyttäjän pekkaopollanen kuva
Pekka Olavi Pöllänen

Robin Williams' widow: 'It was not depression' that killed him.

Lewy body dementia, parkinsons...

...Instead, she argued that it was a debilitating brain disease called diffuse Lewy body dementia or dementia with Lewy bodies (DLB) that took hold of Williams, and probably led him to suicide....

Frequently misdiagnosed, DLB is the second most common neurodegenerative dementia after Alzheimer’s and causes fluctuations in mental status,

hallucinations and impairment of motor function.

http://www.theguardian.com/film/2015/nov/03/robin-...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tärkeä kirjoitus. Voi olla avuksi monelle ja ymmärrykseksi niille, joilla ei ole asiasta riittävästi tietoa. Nyt ymmärrän lähipiiriäkin paremmin. Eilen luin tieteellisestä artikkelista, jossa sanottiin, että depressiolla olisi yhteyttä kolesteroliarvoihin. Masentuneella ne ovat matalat, mutta voivathan ne muutoinkin olla.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kolestroliarvot alhaalla, eli veritulppakaan ei armahda masentunutta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield
Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #8

Täältä se löytyi, joten ei ihan höpöhöpö saitti. Linkki, jonka oli kopioinut ei avannut sitä pdf:ää, jota luin. Jossain täällä se artikkeli kuitenkin on https://msrc.fsu.edu

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Eikös Robin sairastanut Parkinsonin taudin lisäksi Lewyn kappaletautia, joten teon voi ymmärtää myös sitä vasten.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Niin se elämä potkii. Julkaiset 3.11.2015 15:01 ja saman päivän iltana klo 22.23 Iltalehti otsikoi "Vasta ruumiinavaus paljasti: Robin Williamsin mieli järkkyi Lewyn kappale -taudin vuoksi". Linkki kommentissa 4. Tekevälle sattuu.

Olisi silti kiva lukea tarinasi jatkoa. Se ei ehkä onnistu käyttämälläsi tyylillä. Kaikki kirjoituksesi, jotka muistan, ovat lähinnä pakinatyyliä. Aika opetella uutta?

T Piepponen

Tällaisessa ihmisten paskaksi tekemässä maailmassa ei ole minkään sortin ihme, jos lahjakkaammin poikkeavaa kivestää armotta. Sitä ei tarvitse hämmästellä tai ihmetellä oikeastaan ollenkaan.

Meidän ei ollut tarkoitus seurata vajaamielisten laatimia sääntöjä/normeja/luovuuden estelyä, syödä ahneiden ja vajaamielisten valmistamaa epäruokaa, palvoa jotain hemmetin vajakkeja pankkikuitteja, katsella lahjattomien ja vajaamielisten tuottamaa viihdettä, kuunnella valehtelevien ja vajaamielisten johtajien sontaa, eikä harrastaa vajaamielisyyksiä joita vajaamielinen media tarjoilee trendeiksi.

Vajaamielisyys ei vaan kelpaa kaikille.

Käyttäjän JussiKolehmainen kuva
Jussi Kolehmainen

Vaikka blogin aihe on mikä on niin pysytäänkö kommentoinnissa kuitenkin hyvän maun ja hyvien tapojen rajoissa. Kiitos.

T Piepponen

Ne tulisi ensin määritellä(hyvät tavat/maku). Totuus satuttaa eniten ja tulee satuttamaan myös jatkossa.

Käyttäjän TellervoHaapala kuva
Tellervo Haapala

Älä välitä asiattomista. Kyllä me lukijat ymmärrämme,mikä on asiallista. Kiitos kirjoituksestasi. Hienoa on,että pystyt urheilemaan,joka on masepotilaalle erityisen tärkeää. Itselläni nyt tilanne,ettei kotoaan tee mieli lähteä mihinkään. Toisaalta toisten seura voisi piristää. Kirkasvalolampun ääreltä kirjoitan. Tsemppiä jatkoon.

T Piepponen Vastaus kommenttiin #16

Te ette tunnu edes ymmärtävän näitä järjettömiä ristiriitojanne:

Puhutaan masennuksesta ja itsensä tappaneesta ihmisestä ja heti kun joku kertoo omalla tavallaan miltä tämä paskamaailma tuntuu, olette ulvomassa asiattomuuksista ja torumassa ilmaisusta. Puhutte asiattomuuksista samassa yhteydessä henkilön kanssa, joka tuskin ihan aina pelkästään asiallinen oli.

Ehkä se on niin, että vasurimasentuneelle ei saa kertoa näkemystä masentumisesta mitenkään muuten kuin "asialliseen vasemmistotyyliin".

Käyttäjän JussiKolehmainen kuva
Jussi Kolehmainen Vastaus kommenttiin #17

Ei ongelma ollutkaan se, että kerroit miltä tuntuu vaan käyttämäsi termi "vajaamielinen" jota pidän melko loukkaavana, oli sitten kyseessä kuka tahansa.

Ja minulla on muuten sitten tämän päivän jankutuskiintiö täynnä joten ei taiteta asiasta peistä tämän enempää.

T Piepponen Vastaus kommenttiin #18

Vajaamielisen sanominen sellaiseksi voi olla vain täysin totuudellinen ilmaisu.

Ajatustotalitarisminne on todellakin masennusta lisäävää.

Ja jos jankuttaminen - jota täällä ei vieläkään ole nähty - ärsyttää, ottaa vasuriblogisti vallan käsiinsä ja harrastaa deletoimista. Se on oikeutesi.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #21

Teenpä nyt sellaisen harvinaisen ratkaisun, että bannaan jankuttaja-Piepposen omasta blogistani, vaikka en muista hänen ikinä sitä kommentoineenkaan.

T Piepponen Vastaus kommenttiin #22

lol

Todistit juuri mitä olet. Harmi ettei sitä voi tässä ilmaista täysin.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #23

Jankuttajien bannaaminen piristää päivää. Suosittelen.

Käyttäjän SamuSchwartz kuva
Samu Schwartz

Hieno kirjoitus! Kiitos!

En tiedä, että millaista on olla onnellinen, mutta uskon sen olevan masentuneisuuden vastakohta.

Vastaavasti uskon, että onnellinen ihminen ei koskaan voi käsittää, miltä tuntuu olla masentunut.

Miljoonat ihmiset kokevat Williamsin kohtalon joka vuosi. Paljon useampi miljoona tuomitsee Williamsin teon itsekkäänä tekona.

Kukaan Williamsin sairauden kokeneista ei ole hengissä kertomassa selviytymistarinaa sairaudestaan, valitettavasti. :(

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Heinäkuussa piti puskea kykyihini nähden enemmän aivoduunia kuin ehkä koskaan. Ei välipäiviä, vaan piti vain kirjoittaa. Ilo ja merkityksellisyys oli vähäistä elämässä ja aloin miettiä elämän ja kuoleman kysymyksiä. Irvokasta, että turvallisessa kotityöskentelyympäristössä kuuntelin Viktor Frankilinin äänikirjaa tiskatessa Youtubesta keskisleirien kärsimyksestä ja kärsimyksen merkityksellisyydestä. Se kuitenkin oli merkityksellistä, että oppi sen, että kärsimyksellä olisi hyvä olla jokin merkitys.

Kirjoitin sitten tällaisen blogin, jossa esitin kaavan elämänhalulle: http://pekkalampelto.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kultt...

Periaatteessahan ateistilla ei pitäisi olla juuri mitään esteitä lopettaa epämiellyttävää elämäänsä, ellei hän halua suojella läheisiä kärsimykseltä. Vai mitä mieltä?

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Tämä oli hyvä TED-talk masennuksesta ja millaista se syvänä on: https://www.youtube.com/watch?v=-eBUcBfkVCo

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset