Työmiehen päiväkirja Asiaa siitä mistä ei pitäisi puhua ääneen

Epileptikon uhri?

 

Sanna ja Repa erosivat. Tapaus järkytti tuttavapiiriämme niin kuin erot yleensä. Kaikki halusivat tietää miksi he erosivat? Hyvin auliisti Sanna kertoikin syyn olevan se, että Repa oli epileptikko. Tuon jälkeen kaikki muut syyt tuntuivat toisarvoisilta sillä kaikkien päälimmäinen kysymys oli: Oliko Repa tosiaan epileptikko?

 

Olimme kaikki hyvin epäuskoisia, järkyttyneitäkin, sillä emme koskaan olleet nähneet Repan saavan minkäänlaista epileptistä kohtausta tai muutenkaan puhuneen sairaudestaan tai käyttäytyneen mitenkään poikkeavasti. Tähän Sanna totesi, että Repa ei myönnä itsessään olevan mitään vialla ja eikä siis ollut myöskään suostunut käymään lääkärissä asian tiimoilta. Ei Sannakaan ollut nähnyt yhtään kohtausta, mutta oli silti varma tekemästään diagnoosista.

 

Sanna oli itse alkanut tarkkailla Repan muuttunutta käytöstä ja netistä asiaa tutkittuaan sekä ystävättäriensä kanssa sitä pohdittuaan, hän oli varmistunut Repan epilepsiasta. Itse asiassa hän oli alkanut miettiä, että Repalla oli ollut ko. sairaudelle ominaisia piirteitä jo silloin kun he tapasivat, mutta Repa oli saanut kaikki nämä vuodet hämättyä ja manipuloitua Sannan uskomaan, että mitään ongelmaa ei ole.

 

Sanna rakastuneena ja vilpittömänä ihmisenä oli huomaamattaan joutunut epileptikon uhriksi. Ero koitui hänen pelastuksekseen. Hän sai ystäväpiiristämme paljon tukea ja ymmärtämystä. Repa sen sijaan ei saanut. Repa oli syyllinen.

 

Itse olin hieman skeptinen Repan sairauden suhteen, mutta täytyy myöntää, että asiaa pohdittuani ja tavattuani Repan muutaman kerran ohimennen, aloin minäkin vakuuttua, että sen miehen käytöksessä todellakin oli jotain omituista. Kenties juurikin se epilepsia.

 

Mutta samapa tuo. Pikkuhiljaa Repa unohtui tuttavapiiristämme. Eihän se tietysti kaunista ole valita puoltaan, mutta hiljaisella kollektiivisella päätöksellä aloimme tukea Sannaa jo siksikin, että hän oli joutunut syyttömänä kärsimään Repan epilepsiasta.

 

Eihän se nyt ihan noin mennyt...

 

Joku saattaa ajatella Sannan olleen aika sydämetön ja itsekäs jättäessään miehensä sairauden takia. Mutta vaihtakaa tekstiin epilepsian tilalle narsisti niin voitte jälleen suhtautua Sannaan niin kuin hän itse haluaa itseensä suhtauduttavan.

 

Minusta on hämmästyttävää miten paljon nykyään erojen syyksi ilmoitetaan puolison narsismi ilman lääkärin tekemää diagnoosia. Hämmästyttävää on myös miten paljon kanssaihmiset uskovat tuollaista propagandaa.

 

Mutta onhan se toisaalta ymmärrettävää; Uhrin asemaan ei pääse jos ilmoittaa eroavansa sen vuoksi, että puoliso kärsii ylipainosta, sepelvaltimotaudista, diabeteksesta, masennuksesta tai vaikkapa rumuudesta. Ei, vaikka niistä olisi lääkärintodistus. Mutta taikasanalla narsisti saa ikään kuin syytesuojan omalle osuudelleen eroon päätymisessä.

 

En tiedä luetaanko se kunnianloukkaukseksi jos toista ihmistä nimittää narsistiksi, mutta sen tiedän, että sellainen aiheuttaa vähintäänkin mielipahaa narsistille - varsinkin eronarsistille, joka muuten on tavallisin narsismin muoto.

 

PS. Minä erosin vaimostani keuhkotaudin takia. Ei hänelläkään diagnoosia siitä ollut, mutta hän köhi aika usein ja Googlesta katsoin, että yskiminen on tyypillistä keuhkotautiselle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Narsismi käytetään nykyisin yleisesti synonyyminä egoismille. Ainahan avioeroissa vika on löydetty toisesta osapuolessa. Jos mieltää keskinäisen kanssakäymisen takkuilun syynä toisen personallisuuden, niin eihän muuta korjaava vaihtoehtoa juuri ole kuin ero. Jos taas mieltää, että jotain on vialla keskinäisessä kommunikaatiossa suhteen parantaminen on mahdollista, ehkä parisuhdeterapeutin avulla.
Peililtä kysyminen tuskin auttaa.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Narsismi on ihmisen ominaisuus. Se voi olla voimakasta tai heikkoa.

Henkilökohtaisesti pidän narsismia mielenkiintoisena siitä käsin, että haluan ymmärtää omaani ja saada sen niin vähäiseksi kuin vain mahdollista. Pidän sitä ainoana suhtautumistapana siihen ominaisuuteen.

Narsisti on puhuttaessa sellainen satuolento. Vähän niinkuin keskivertoihminen. Kun puhutaan että suomalainen sitä ja suomalainen tätä.

Siltä pohjalta kuitenkin voin sanoa, että narsistille tyypillistä on kuitenkin se, ettei vika ole juuri koskaan hänessä.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Jumazugga noita ihmissuhteiden kiemuroita
Onneks en tajua niistä mitään ja vaimo ei ole vielä tehnyt itsestään uhria

Sehän vois heittää vaikka että "Olen laiskurin uhri" ja sitte kaikki ymmärtäs

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Narsismi-sanaa todella käytetään väärin. Mutta pulma on siinä, että harva todellinen narsisti saa lääkärin diagnoosia. Siitä huolimatta näiden ihmisten vaikutuspiiriin joutuu valtavasti ihmisiä. Todelliseen narsistiin törmännyt ihminen ei kuitenkaan heitä tuota sanaa kovinkaan helposti.

Kahdesta ex-avokistani kumpikaan ei ollut narsisti, mutta toisella oli selvästi jokin persoonallisuushäiriö. Diagnoosit jätän lääkäreille.

Tämän blogin suosituimmat