Työmiehen päiväkirja Asiaa siitä mistä ei pitäisi puhua ääneen

Kuivan kesän orava

Minä olen laiha. Painan 62 kiloa. Normaalipainoni on 67 kiloa, mutta pidän erinäisin toimin massani alhaisemmissa lukemissa. En sairasta anoreksiaa tai bulimiaa eikä minulla ole mitään fetissiä keskitysleirivankien ulkonäköön.

 

Laihuus on minulle tietoinen valinta sillä harrastan juoksemista ja olen empiirisesti todennut sen olevan huomattavasti helpompaa viisi kiloa kevyempänä. Jos jokaisella juoksuaskeleella jalkoihini kohdistuu kolmin- ja alamäissä jopa nelinkertainen ruumiini paino niin niitä rasitetaan maratonin aikana noin 8 442 000 kilon edestä mikäli olen normaalipainoinen.

 

Viisi kiloa kevyempänä tuo lukema on 7 812 000 kiloa. Melkoinen säästö! Minulla on siis painavat perusteet olla kevyt. Kolibrin kokoisena kulutan myös vähemmän energiaa ja se on varsin kullanarvoinen avu kestävyysjuoksijalle.

 

Minusta on mukavaa olla laiha, aivan kuten jostakin toisesta on mukavaa olla hieman - skulle vi säga - taikinaisempi. Joskus vain tuntuu siltä, että meitä laihoja on lupa ivata julkisesti. Yleensä se tapahtuu leikin varjolla, mutta uskotteko, että pitemmän päälle sellaiseen ei jaksa suhtautua enää huumorilla.

 

Joka jeesuksen ristiäisissä joku kakkostyypin diabeteksen vaivaama Sanelma-täti katsoo asiakseen tuputtaa kolmatta äitelänmakuista kakkupalaa, että saan vähän lihaa luitteni ympärilleni. Mutta entäs jos minä sanoisin tädille leikkisästi, että hänen ei kannattaisi ottaa sitä ensimmäistäkään palaa niin saataisiin hänen luidensa ympäriltä lihaa pois. Tulkittaisiinko se hyväntahtoiseksi small talkiksi vai loukkaukseksi?

 

Tai entäs kun saunon iloisessa miesporukassa jossa joku hyvän ruuan ystävä heittää henkilööni kohdistuvan kaskun: "sä oot niin kapea, että jos seisoisit lipputangon takana niin vain korvat näkyisivät." Ja sitten lauteet istujineen hytkyvät naurun tahdissa. Voisinko minä lohkaista hänen vartalostaan jotain saman suuntaista: "perseesi on niin leveä, että sen päälle voisi tatuoida Normandian maihinnousun koko leveydeltään." Luulen, että kukaan ei nauraisi sille.

 

Mitäs sitten tapahtuu kun ylipainoinen henkilö kirjoittaa facebookiin, että hän on läski ja ei löydä itselleen mitään sopivia vaatteita? No tietysti koko yhteisö kiirehtii vakuuttamaan, että hän ei ole läski ja että kaupoissa on vain huonot valikoimat. En tiedä miten läski (anteeksi sanavalintani) itse tämän kokee? Jatkaako hän tyytyväisenä pullan syöntiä tyköistuvissa college-housuissaan.

 

Mutta jos minä avaudun vastaavalla tavalla, että en löydä vaatteita ylleni niin kukaan ei sano mitään lohduttavaa. Joku kaksoiskoiranleuka saattaa heittää jotain rentoa syömisestä, lastenvaateliikkeistä tai kasvamisesta aikuiseksi.

 

Eikä laihojen leimaaminen sairaiksi ole mitenkään kivaa - ainakaan laihojen mielestä. Ei jokainen langanlaiha mallityttö, voimistelija tai tanssija ole anorektikko ja ulkonäkönsä vuoksi neuroottinen. Niitäkin tietysti löytyy, mutta suurin osa, tai ainakin se yksi jonka minä tunnen, viettää hyvin kurinalaista ja täysipainoista elämää johon ei kuulu päivittäinen suklaalevy Kauniilla ja Rohkeilla kuorrutettuna. Eikä laihana pysyttäytyminen ulkonäön vuoksi ole yhtään sen sairaampaa kuin peittää huono iho paksulla meikkikerroksella.

 

Seuraavan kerran kun aiot sanoa jotain leikkisää minulle tai jollekin kaltaiselleni, koostamme, painostamme tai kuopalla olevista poskistamme niin jätä sanomatta sillä olemme jo kuulleet sen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Minä olen läski. Painan ainakin 135 kiloa. Normaalipainoni on 75 kiloa?, mutta pidän erinäisin toimin massani korkeissa lukemissa. Sairastan ainakin loputonta nälkää sekä ainaista janoa
Minulla saattaa olla fetissejä mutta ei niistä enempää tässä

Ei no mut joo
Joskus aikaa sitten olin laiha...
Taisin painaa jotain 65 kiloa ja kokoajan joku oli nipottamassa
Ihme kyllä muistan tämän vaikka rasva tukkii aivoverisuoniani

Toisaalta oletko miettinyt että kuuluminen johonkin "vähemmistöön" eli sinun tapauksessasi laihoihin tekee sen että voit repiä aiheesta loputtomasti huumoria ilman että aikamme poliittinen hyperkorrektius puskee päälle

Itselläni on nimittäin loputon nippu läskivitsejä joita lauon aina ja mitä epäsopivimmassa paikoissa ja sitten nauran ihmisten närkästykselle kun joutuvat sallimaan läskille läskien pilkkaamisen
Tosin on moni suuttunutkin ja pahasti
Entäs sitten?
Koska olen tajuton pötsi ja levoton ihrakolossi (oikea sotanorsu) katson että omaa itseänsä saa pilkata niin paljon kuin pystyy
Ehkä sekin joskus kielletään mutta ei vain vielä rakas Watson

Toisaalta esim vaatekaupassa on hauska paukauttaa myyjälle seuraavasti
Hei tytsi missä on widescreen hanurin kokoisia farkkuja
Nämä kaikki on vaan 4:3 skaalalla eikä mahdu läskin pepander
Kas kun myyjäparat on vissiin ohjeistettu niin ettei saa nauraa kun toisella on niin jumalattoman isot luut tai jotain...
Muutaman kerran ovat joutuneet poistumaan sermin taakse
En vain voi vastustaa

Eli käytä hyväksesi huumoriin se mitä voit
Tai jos et voi niin koeta vetää uhrin roolia eli loukkaantua verisesti jonkun kommentoidessa ulkonäköäsi ja naura sitten salaa kun lohduttajat alkavat lohduttaa
Tajutonta tämä nykymeno ja hulluja nuo roomalaiset eikös :)

Ihan samalla lailla käytän sitä totuutta että olen 1/4 Suomihurri suomenruåtsalaisille pilailuun ja kun alkavat lämmetä vedän faktat pöytään

Ps
Minulla on teoria tuosta isojen vaatteiden loppumisesta

-> Jostain mystisestä paikasta tulee tarujen läski-bussi joka on täynnä vähintään yhtä lihavia kuin minä ja ne pirut tulevat porukalla juuri sinne Tarjousladon halpis BIGboyz osastolle ja ostavat kaikki minun kuteet
Miksi sen tekevät??? Mie vaan kysyn
Vois jättää edes yhden (1) XXXXL paidan jotta ei mahaläski jäädy

Nim:merk Vihainen läski joka jäi ilman paitaa

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Sinulla on juoksijan lahjojen lisäksi käsittääkseni myös sanailijan lahjoja. Molempia melkoisesti. Jos joku on "hauska" ja irvailee painostasi niin se ei ole kettuilua vaan tilaus. Siinä kanssaihminen tilaa vastakommentin. Sen on kuin täydellinen pesäpallosyöttö. Heilautat vähän persettä ja lyöt kunnarin.

Käyttäjän JussiKolehmainen kuva
Jussi Kolehmainen

Muuten hyvä neuvo, mutta näissä peleissä syöttäjä ei oleta, että löisin takaisin eikä sellaisen kanssa ole kiva pelata joka suuttuu.

Olin erään exäni kanssa kerran (ja painotan sanaa kerran) kyläilemässä muutaman tuttavapariskunnan luona. Mutustelimme Boston-kakkua ja tarjouskeksejä. Ja sitten siinä keskustelun lomassa illan emäntä sanoin minun ja exäni olevan pitkiä ja laihoja. Tähän exäni totesi isäntiemme olevan lyhyitä ja lihavia.

Arvaat varmaankin, että sitä toteamusta seurasi ns. savolaisefekti eli tunnelma jäätyi ja korostan vielä, että olimme vain kerran siellä kyläilemässä.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

'Sää oot lahtunut!' Kun nuoruudessa jonkun sukulaisen tapasi, niin ensimmäiset sanat olivat nuo, vasta sitten sanottiin päivää.

Varsinkin niveliin kohdistuva rasituksen mahdollisesti tuomat ongelmat on lähes ainoa syy, miksi yritän pitää painoani mahdollisimman alhaalla. Eläkkeelle jäätyäni olin tyttäreni ja poikani rakennustyömailla hanslankarina. Siinä meni yli viisi vuotta ja tuli sinä sivussa luotua lumet klapitettua kymmenet puut omalta tontilta, niin ruokahalu oli energiakulutuksen mukainen. Kun ruumiillinen työ väheni mutta ruokahalu ei, niin paino nousi lähes huomaamatta 10 kiloa.

Polkalla sen huomasi, kun tahtoi tulla hiki, mikä vielä virkamiesurallani oli tuntematon käsite. Vähensin hiukan ruuan määrää ja yhtä huomaamatta muutamassa kuukaudessa tämä kymmen kiloa katosi ja rippipuku sopii taas entiseen malliin päälle pönköttämättä.

Tuo juoksentelu eli karaaminen, kuten meillä päin sanottiin, jäi ikästymisen myötä pikku hiljaa vähemmälle lähinnä sen yksitoikkoisuuden vuoksi ja lavatanssi tuli tilalle. Joskus virkauran loppupuolella kuupperia kokeilin kylmiltään ja 3 km teki tiukkaa, vaikka muissa kuntotesteissä mittarit olivat tapissa tai vähän ylikin, vaikka lavatanssi oli ainoa liikuntaharrastus.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Upea juttu. Katselin juuri kuviani 11 vuoden takaa. Oli painoa ollut huomattavasti vähemmän. Inhoan läskiyttä. Inhoan painon kertymistä. Lenkkeilen, mutta hyvä ruoka on nautinto ja pelkällä oikeanlaisella ruoallakin lihoo, kun tulee ikää. Suomalaisten olisi todella syytä katsoa peiliin. Ennen kansakunta oli hoikempi, oli enemmän liikuntaa, oikeaa ruumiillista työtä. Nyt on kuntosalit. Keinotekoinen kunnon ylläpito.
Lomalla katsoin engelsmanneja, läskejä nekin, läskimpiä kuin suomalaiset konsanaan. Hampurilaisia ja ranskalaisia söivä all inclusive hotellissa päivät pitkät, vaikka oli tarjolla tervellistä ruokaa mainioita salaatteja ja kalaa eri muodoissa.
Omia valintojahan nuo ovat. Jokainen tekee niin kuin tahtoo. Ei vielä ainakaan ole ruokapoliiseja näkynyt. Itsehillintä on ainut keino, jolla voi vaikuttaa ellei sitten geenitkin.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Ei ole kyllä käynyt mielessäkään irvailla kenellekään laihuudesta. Läskeiksi kyllä haukun kaikkia, sillä olen itse reilusti ylipainoinen. Olen tässä laihdutellut ja paino on jo alle 110 kiloa taas!

Sen verran voin sanoa, että vaikka kaikkeen tottuu, ei ihmisen kuulu painaa näin paljon. Olen melko varma, että selkipujeni takana on osaksi tämä paino, enkä lainkaan ihmettelisi jos niveleni kuluvat pikavauhtia. Rasvaprosenttia jos tuijottaa, niin 90 kilon painossa olisi aika kuivassa kunnossa - se on nyt 20% korvilla. Mutta se on ollut projektina tämän vuoden, enkä ole siinä erityisen hyvin onnistunut, mutta ensi kesään on juuri sen verran aikaa, että saattaisi jopa onnistua.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Juu ei ole kyllä ihmisen kehoa tarkoitettu näille painoille
Yksi leguri (johon en osunut omenalla) kysyi ensin että olenkos joskus urheilua harrastanut ja kun kerroin että juu jääkiekkoa ja puntinnostoa penskana niin siihen lääkäri loihe lausumaan "Sempä takia voit olla noin läski kun jaloissa on vielä lihasta jäljellä joka kantaa"

Itse keho olisi kuulemma luhistunut läskivuoren alle :D
Oli sellainen vanha ja muutenkin ns vanhan kansan leguri
Ei paljon kierrellyt eikä kaarrellut

Tuli mieleen sellainen että olisikohan paljon parempi jos tarjotun poliittisen korrektiuden tilalle nyt kuitenkin otettaisiin käyttöön se suoraan puhuminen vain

Nyt kun kierretään ja kaarretaan tai edes uskalleta sanoa niin...
Kukaan ei koskaan kuule totuutta muuta kuin selän takana

Käyttäjän TiinaMariaSandberg kuva
Tiina Sandberg

Jos tuohon laittaa laihan tilalle läskin, niin ihan samat kommentit pätevät. Jotkut ihmiset painavat enemmän, toiset vähemmän. Yhdelle lihominen on helppoa, toiselle se on vaikeaa.

Koko keskustelu painosta on melko yhdentekevää. Sinun tapauksessasi siihen on olemassa perustelu, mutta toisaalta toteat pitäväsi painon juuri tuolla tasolla täysin harkitusti ja siihen sinulla on täysi oikeus!

Tärkeintä ei ole ihmisen elopaino vaan se, pysyykö hän liikkeellä. Liikumaton ihminen sairastuu ihan riippumatta siitä mitä hän painaa. Keskustellaan siis mieluumin siitä, miksi ihmiset lakkaavat liikumasta ja miten heidät saadaan taas liikkeelle. Se on tärkeämpää kuin vaatekokojen vertailu ja siihen tarvitaan uusia tapoja niin, ettei kukaan siitä kesksutelusta syyllistyisi vaan saisi innostuksen liikkumiseen!

Tässä lisää pohdiskelua aiheesta:
http://tiinamariasandberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi...

Seppo Hildén

Jussi,

tässä blogikirjoituksessasi on laihanlaisesti mitään sellaista johon voisi tarttua mutta tosta juoksuharrastuksestasi voisin heittää tällaisen, että onko lenkkeillessäsi koskaan kukaan auto hiljentänyt kohdallasi ja sieltä olisi avattu ikkuna ja huudettu, että oisit lähtenyt ajoissa ettei tarvitsisi juosta.

nimimerkki rauhallinen pyöräilijä ja polvinivelet siksi vielä kunnossa.

Käyttäjän PetSu kuva
Petri Suomi

Meilläpäin asusti aikoinaan yksi ns. hieman liikaa alkoholia nauttiva henkilö. Koskaan en nähnyt hänen tekevän yhtään mitään muuta kuin toikkaroivn kännissä pihassaan. Meiltä oli näköyhteys ja puheyhteys hyvin usein.
Kerran sitten satuin tulemaan kävellen kaupasta kotiin, niin naapuri sotki naistenpyörällä hurjaa vauhtia vastaan ja huusi vaan terve mennessään. Jäin haavi auki, että mihis sillä nyt on kiire, jossain on nyt jotain tärkeetä tekeillä. En päässy ihan kotiin, kun naapuri tuli jo perässä iloisesti vihelleen ja Alkon pussi pyöränsarvessa.

Hän totesi, että meinas käydä vahinko? Miten niin? No, kun huomenna on Alko kiinni ja mitäs mä olisin huomenna juanu.

Ainoo kerta kun näin silloisen naapurini missään uualla kuin omassa pihassan ja kiirehtivän jonnekin. Eikä sillä voinut aivan rapakuntokaan olla, sillä sinne Alkoon oli matkaa yli 10km. sivu ja naapuri sotki sen hetkessä. Jos hän olisi täysin rapakunnossa, niin ei sellaista vanhaa ruosteista fillaria saa liikkumaan niin kovaa kuin hänellä kulki.

Hänenkin olisi pitänyt lähteä ajoissa, niin ei olisi tarvinut sotkea pyörällä ketjut punaisena.

Seppo Hildén

Mutta huomaa Petri, että jos hän olisi lähtenyt juosten, ei olisi kerinnyt Alkoon. Pyörällä sentään ehti.

Käyttäjän PetSu kuva
Petri Suomi Vastaus kommenttiin #15
Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

... niin väärin, niin väärin. Kävin juuri kehon koostumusmittauksessa, joka kertoi merkillisiä asioita. Koska olen yli 180 cm pitkä, ihannepainoni pitäisi olla n. 71 kg. Sellainen olin 14-vuotiaana.

Harrastin kaikkea mahdollista voimistelua ja urheilua ml. painonnosto SM-tasolle saakka alle 75 kg. Juuri ja juuri olin alle tuon painon. Sitten jatkoin ja massa kasvoi. Pikajuoksussa lähtötelineet hajosivat räjähtävän voiman vuoksi allani ja olin turvallani radalla.
Useita maratoneja juoksin ollessani 82 kg hyvään aikaan.

Kehonkoostumumus kertoi, että vähän on ukolle tullut liikaa keskivartaloa ja sisäistä rasvaa. Lihaksia ei voi kuitenkaan mahtua tuohon kroppaan enempää. Painoni on noin 90 kg.
Olen kuulemmma ikäiseni oloinen mittauksen mukaisesti. Siis pitäisi olla kuitenkin 71 kg ???

Ei mahdu nuo standardit edes korvieni väliin. Voisi sitä kuitenkin ottaa ämpärillisen vettä pois kiusaamasta jokapäiväistä reppua.

PS. pitääkö lopettaa kuntosali ja alkaa jojoamaan, hörppiä vettä ja ties mitä markkinoiden tarjoamaa laihdutuslääkettä. Olutta ja hyvää viiniä en lopeta, vaikka henki menisi.

Käyttäjän PetSu kuva
Petri Suomi

Vanhetessa muuttuu nuo kaapit ja vaatehuoneet kummalliseksi. Ne kutistaa vaatteita ihan itsestään. Mulla on pituutta 199, vaikka jossain on maininta, että olisin jopa 201. Painoa 86 kg. viime mittauksen mukaan, mutta on sitä ollut enempikin.

Se johtui pelkästään siitä, että duuni oli mitä sattuu. Pelkkää istumista, matkustamista ja syömisen ohella juomista. Pahinta oli epäsäännöllisyys ja valintojen puute. Vaatteet kutistui väkisin, koska loppuaikana en itse tiennyt onko yö vai päivä ja mikä viikonpäivä edes on. Aikavyöhykkeiden yli lentely ja syöminen silloin kuin eteen jotain sai sen sai aikaan. 130 kg. meni kirkkaasti yli. Sitten mulle riitti.

Nyt on sitten tuo 86 vakiintunut. Aika sopivasti sanoi lääkäri, eikä siihen mitään vippaskontia tarvittu, eikä punttisaliakaan. Hyötyliikuntaa ja ruokailuaikoina katson, että en mätä kaikkee mitä on tarjolla. Siis kerralla naamaan. Liikkuminen on tosiaan helpompaa. Autokin kulkee vatupassissa, kun istun ratissa.

Juoksua en voi harrastaa, koska selkä meni sököksi moottoripyörän pysähtyessä Fiatin kylkeen ja minä jatkoin matkaa kirkkaasti yli sen fiiun. Halonhakkuuseen kehitin semmoisen pitkän miehen hakkuupölkyn ja metriset pölkyt ovat nekin hiukka irti maasta. Kävelen ja pyöräilen sekä varon tuota jäykistettyä ja pultattua selkää.

Juoksuajeja olen seurannut telkkarista ja se on selvää, että maratoonareilla ole yhtään ylimääräistä kropassaan. Lihasta löytyy, mutta vain jaloista. Monesti miettinyt, että varmaan lääkäri mittailee ettei mene aivan olemattomaksi, sillä jostain se energia niihin lihaksiin on saatava, että jalka nousee. Ei se nouse, jos ei ole polttoainetta mistä ottaa. Turha läski taas on sama kuin ottaisi samanverran metallikuulia taskuun. Joskus nähnyt sellaisia huvittavan näköisiä treenaajia, joilla on jaloissa käsipainot ikäänkuin taskuissa ja sitten juostaan mäkeä ylös. Kieltämättä hiukka oudon näköistä touhua, mutta kun tunnistin kerran kuka siinä rimpuili, niin olin varma, että tiesi mitä teki.

Nämä äidit ja mummot, ne vanhankansan ihmiset saa tyrkyttää ruokaa, sillä niitä vielä jäljellä olevia ymmärtää, koska he ovat itse eläneet sen ajan, jolloin ei ruokaa ollut.
Kun oma äitini oli elossa, niin tavattaessa hän ehti aina ensimmäisenä kysyä, että oletko sie poika syöny mitään ja sitten vasta, että terve, missäs olet ollut. Se on heillä luissa ja ytimissä. Minäkin niin rotevassa kunnossa, että ovesta oli tultava poikittain ja kyyryssä sisään ja äitee kysyy, että olekko sä syöny. Olisi tietenkin pitänyt sanoa, että eikö se perhana näy, mutta eihän äidille semmoisia sanota.
Juu juu, olen, älä nyt ala hössään. Piti mennä aina yllättäen ettei hän tiennyt minun tulevan, niin silloin saattoi välttyä siltä, että ruoka on just valmista. Ei hänelle tullut mieleenkään sellainen vaihtoehto, että olisin juuri syönyt, menonossa jonnekin tapaamiseen, jossa on ruokaa yms. Se on äitien juttu ja sille ei voi mitään. Eikä tarvikkaan.

Mitä tulee hoikkaan olemukseen, niin yksi työkaverini ei lihonut millään, vaikka samoissa kekkereissä pyörittiin. Jonkinlainen geeniperimä siinä kai on, koska ei hänkään mitään jumppaa tai humppaa harrastanut. Eikä olisi ehtinytkään. Semmonen normaali hän on aina ollut ja on.

Tuossa juoksuharrastuksessa on oltava tarkkana painonsa suhteen, että se on mahdollisimman alhaalla. Kaverit menee tukka suorana ohi, jos on maratoonilla vain muutamkin kilo liikaa, jos on hyvä ja huipulla. On se vaan sellainen laji, että ilman mömmöjä pärjäävää täytyy kunnioittaa. Ukomatonta, että joku voi juosta tuntitolkulla ja kovaa. Lopuksi vielä ottaa loppukirin.

Kukin tyylillään. Lihava tai laiha. Mitä sillä väliä. Kun kummassakin olomuodossa on hyvä olla.

Seppo Hildén

"Juoksua en voi harrastaa, koska selkä meni sököksi moottoripyörän pysähtyessä Fiatin kylkeen ja minä jatkoin matkaa kirkkaasti yli sen fiiun."

Petri, kiitä onneas, että sulle kävi noin. Siis että lopetit juoksuharrastuksen ja siirryit vain pyöräilemään ja kävelemään.

Ihmisen polvilumpiothan eivät ole syntyjään titaanista eikä ne kestä jatkuvaa iskua, mikä niihn kohdistuu juostessa, kun jalka iskeytyy maahan. Näytä minulle yksikin juoksua aktiiviisesti harrastava ihminen, joka ei ole viimeistään 50:senä kärsinyt jonkinasteisista polviongelmista ja jonka polvilumpiota ei ole jouduttu vaihtamaan titaaniseén myöhemmällä iällä.

Autonkin iskareita joudutaan vaihtamaan jo kymmenen vuoden välein uusiin, vaikka ne on teräksestä. Sitä se tärinä ja monttuihin osuminen tekee.

Pyöräily on kaikkein järkevintä liikuntaa jaloille sen polviin kohdistuvan iskurasituksen täydellisen puuttumisen takia. Kävely tulee heti perään toisena.

Käyttäjän PetSu kuva
Petri Suomi

Kun selkää ja kroppaa kuntoutettiin fysioterapeutti kielsi juoksemisen. Ei tietenkään jotain lyhyitä pyrähdyksiä, mutta erityisesti varoitti edes hölkkäämästä missään kovalla alustalla. Minulla kun on väkisin tuota painoa, niin se käy kipeesti väkisin polviin ja lonkkiin, kun tärähtää. Eikä tuosta selästäkään kalua tullut, kun sitä on sorkittu ja sitten toisen kerran vielä ilmalennon jälkeen laskeutumisen jälkeen asfalttiin. Se oli millien osien päässä ettei loppunut käsien ja jalkojen liikuttelu kokonaan. Satsaus kalliiseen kypärään esti niskanikamien taittumisen liikaa taakse.

Melko aikaiseen aktiivit lopettaa nykyjään juoksu-uransa huipulla. Yleisurheilun puolella muutenkin on enempi siirrytty telkkarin vuoksi lyhytkestoisiin suorituksiin ja sellaisiin, että kameroita ei tarvitse ripotella ympäri kaupunkia, että jengi voi seurata telkkarista. Eikä muutenkaan porukka jaksa katsoa jotain juoksua 2-3 tuntia. Isoissa kisoissa vaan ja massatapahtumissa.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Me olemme niin erilaisia, mutta maraton on sairasta, pääosin jopa rumaa juoksutyyliltään. Siinä nämä huiput säästävät kaikkea energiaa "hiipimällä", jossa jalka ei nouse kuin pari senttiä maasta. Kädet viuhtovat ja ollaan ikäänkuin pas...lla olevan asennossa koko ajan.

Ex- sprintterinä arvostan suuresti Pekka Vasalan juoksutyyliä- se oli kuninkaallista.
Tällä melkein Vasalan tyylillä minäkin juoksin maratonini energiaa säästämättä.

Etiopilaiset sentään juoksevat kuin kuninkaat.

Olen päättänyt, että jos panen juoksutossut jalkaani, juoksen sen mitä juoksen kauniisti ja pyrin olemaan kuin Vasala.

Juoksu-urheiluun pitäisi ottaa uusi arvomittari, se olisi juoksun kauneus, ei pelkästään aika.

Jaakko Häkkinen

Loistavaa sanailua, Jussi!
Otetaan rasvaisuus-akselin rinnalle kuitenkin toinen akseli, jolla painoa voi (molemmissa merkityksissä) nostaa: lihaksikkuus. Jostain syystä vain rasva-akselin yläpää on tabu, kun taas vähärasvaisille, olivatpa nämä lihaksikkaita tai kuivankälpäköitä kuikeloita, saa kuittailla hyväksytysti.

Käyttäjän JussiKolehmainen kuva
Jussi Kolehmainen

Harva vain uskaltaa kuittailla lihaksikkaalle. Sen sijaan kaltaiseni LDR kaivaa harmaasta massasta esiin joka ainoan wannabe-savolaisen.

Toki joskus itsekin sorrun syntiin josta muita blogissani tökin. Tuolla ylempänä joku tiesi kertoa, että juoksijoilla ei ole lihaksia kuin jaloissaan. Voihan se olla niinkin, mutta itse kuitenkin koen juoksemisessa tarvittavan ainakin selkä- ja vatsalihaksia. Käyn niitä stimuloimassa kuntosalilla ohjelmalla: kyykkyyn, ylös, solariumiin ja saunaan.

No anyway ja body. Salilta löytyy myös penkkimarkkuja ja muita voiman ostajia ja mm. heidän treenikassiensa ja kassiensa sisältö on jatkuvan vittuiluni aiheena. Ilmeisesti he eivät ota itseään kuitenkaan niin vakavasti kuin minä itseni otan, sillä kukaan ei vielä ole tarttunut minua niskasta kiinni ja rämpytellyt kylkiluitani.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset