*

Työmiehen päiväkirja Asiaa siitä mistä ei pitäisi puhua ääneen

Hallittu pahanteko on lapsen työtä

Viisivuotias räkätapeilla somistettu pojankoltiainen on luotu tekemään pahaa. Päiväkodissa hän ei pääse luontaista tarvettaan toteuttamaan. Päiväkodit on suunniteltu väärin ja myös vääriin paikkoihin. Ei kukaan voi viihtyä neuroottisen arkkitehdin piirtämässä laitoksessa, jossa pitää kulkea sukkasillaan ja joka sijaitsee sosiaalikeskuksen naapurissa. Nykyisten päiväkotirakennusten sijaan pitäisi käyttää enemmän vanhoja teollisuuskiinteistöjä.

 

Päiväkotien pihoihin sijoitetut leikkivälineet ovat pääosin varsin kelvollisia, joskin joitain puutteita niissäkin olen havainnut. Liukumäet on ihan ok, mutta niistä pitäisi saada laskea myös pää edellä ilman, että hoitajalauma alkaa kaakattaa hysteerisenä. Suurin osa hiekkalaatikoista on riittävän isoja, mutta valitettavan usein niissä on liian vähän hiekkaa ja yleensä se on vielä savensekaista kivettynyttä möhnää jalanvahvuisena kerroksena laatikon pohjalla. Ei sellaiseen pysty rakentamaan kaivosleikkejä sortuvine kuiluineen ja vuotavine sakka-altaineen. Vähintään kaksi pyörökuormaajan kauhallista kunnollista valuhiekkaa per laatikko on ehdoton minimi.

 

Kiipeilytelineet ovat liian matalia ja niistä puuttuvat vaihtoehtoiset reitit. Selvää on, että lapsi alkaa oireilemaan negatiivisesti tovin niissä kiipeiltyään. Sen sijaan vanha junanvaunu tavarahyllyineen tarjoaisi oivaltamisen iloa kiipeilyn saralla koko päiväkotiajalle ja ehkäisisi häiriökäyttäytymistä jonka ilmenemismuotona on ylenmääräinen tyttöjen kiusaaminen tai kreppipaperin viskely askartelutuokioissa.

 

Entäpä pihaleikkeihin tarkoitetut autot. Kuka itseään kunnoittava Salama Mqueen pääsee takaa-ajon tunnelmaan jollakin kahdesta puupölkystä veistetyllä autonkuvatuksella. En minä ainakaan, mutta: poliisilta jää vuosittain hylkyyn tärviölle ajettuja ja puhkiammuttuja autoja, jotka ovat mitä sopivimpia päiväkotikäyttöön. Myös armeijan ylijäämäkulkuneuvot sekä muu materiaali olisi tervetullutta rekvisiittaa agentti- ja vakoiluleikkeihin ja ehkä myös rauhanturvaamisteemallisiin kirmailuihin.

 

Päiväkotien askartelutoiminta on sekin aivan väärillä raiteilla. Mitä ideaa on antaa sukellusveneen ja tuulimyllyn yhdistelmää suunnittelevalle lapselle tehtäväksi liimailla kreppipaperista jotakin horsmapellon kaltaista. Siinä vaiheessa kun sormet liimaantuvat yhteen ja housut ovat täynnä paperisilppua niin turhautunut piltti saattaa hivauttaa vierustoveria kevyeksi astaloksi luokiteltavalla Eri Keeper –pullolla. Sen sijaan ruuvimeisseli kourassa sähköromua ja käytöstä poistettuja konttorikoneita purkava eskarilainen käyttäytyy kuin pieni kerubi.

 

Ja sitten päiväkodista tehtävät ekskursiot. Voi herranjumala! Kuka haluaa mennä tutustumaan ”kauneimmat mollamaijat” -näyttelyyn tai ”hassuimmat lorut” –matineaan lastenkulttuurikeskukseen, jossa pitää kulkea sukkasillaan. Retki purkutaloon olisi varmasti paljon mieluisampi vaihtoehto. Ja siellä pitäisi olla mahdollisuus ainakin ikkunoiden kivittelyyn ja ehkä,  - sää sekä turvallisuusnäkökohdat huomioonottaen - myös liiterin polttoon. Syksyiselle marjanpoimintaretkelle tervettä vaihtelua saisi omena- tai luumuvarkaissa käynnistä.

 

Myös henkilökunnan naisvaltaisuuden, vai pitäisikö sanoa tätimäisyyden, koen perin negatiivisena asiana. Meneehän naisten kanssa hermot – lapseltakin. Miesvajeen paikkaamiseksi ehdotankin päiväkoteihin palkattavaksi matalaäänisiä virkaheittoja rakennusmiehiä joiden opastuksella voisi tehdä sotaleikkeihin lähes autenttiset korsut kuorilaudasta ja muusta jätemateriaalista. Enkä panisi pahakseni perinteisen määlyritsakulttuurin elvyttämistä. Sellaisen avulla voi helposti palauttaa mielivaltaisia sääntöjä keksivän päikyn tädin takaisin maan pinnalle.

 

Toki ymmärrän, että edellä luettelemani asiat ovat vain unelmia. Mutta siitä huolimatta minulla on unelmani ja Martin Luther Kingillä oli omansa. Toivottavasti en koe hänen kohtaloaan kun seuraavan kerran menen hakemaan lastani päiväkodista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

17Suosittele

17 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Matti Jalagin

Soisin Sinun jäävän sinne sedäksi ja laittavan asiat järjestykseen.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Jussi, teepä pohjapiirros uudenlaisesta tarhasta,
vielä parempi että teet oman busineksen,
mä testaan, saanko?

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Olisin viihtynyt tuolla pienokaisena...
Apinan sydämmeni kannattaa suunnitelmaanne

Särmien ja terävien kulmien hiominen pois nykymaailmasta
ei ole tehnyt siitä sen parempaa mutta...
Pirun tylsän se on siitä tehnyt

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Kaksivuotiaan kanssa juuri käytiin tuossa pulkkamäessä laskemassa hyppyristä, harjoiteltiin naruverkosta lumihankeen hyppimistä ja sitten sitä matalan kaaren kääpiönheittoa lumihankeen.

"Uustaa! Uustaa!" ("Uudestaan! Uudestaan!")

Oma isäni ei juur vaivautunut kanssani mäkiä laskemaan. Minä sen sijaan aion näyttää kaikki ne mäet mummolan pöpeliköissä, joissa kavereiden kanssa ajeltiin puita päin ja hypättiin kilpaa pituutta Stigoilla. Stiga näyttäisi olevan jonkinlainen sukupolvelta toiselle pysyvä asia nykyään.

Veikko Vitikainen

Minustakin on väärin että nuo rasavillit pojankoltiaiset yritetään väkisin valaa johonkin muottiin. Tarhoissa pitäisi olla eristetty osasto niille koltiaisille jotka nukkuvat päiväunia, ja niille joille päikkärit eivät maistu, pitäisi ola joku teollisuushallista muunneltu mellastuskenttä noiden pienoisten aivojen innovaatiohalujen toteuttamiseksi valvonnan alaisina. Tarhaiässä lapsi on herkimmillään alistumaan kaikenlaisien virikkeiden soveltamiseen ja siinä kehittyy henkisesti että fyysisesti.

"Viisivuotias räkätapeilla somistettu pojankoltiainen on luotu tekemään pahaa."

No, mikä nyt sitten on pahantekoa tarhan oloissa?? Eikä sitäpaitsi tuo räkätappi ole velvollinen täysin ymmärtämään tiukkoja rajoja mikä on pahantekoa ja mikä ei. Muistan poikani pojankoltiaiset 3 ja 5 vuotiaina kun he mökilläni temmelsivät, niin heidän touhujaan en rajoittanut mitenkään, mutta nauramatta ei heidän kolttosiaan voinut katsella.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Pakilassa oli 70-luvulla tuon henkinen päiväkoti. Sitä kai sanottiin Pakilan lastenpaikaksi.
Teollisuushallit käyttöön. Pojille ja poikatytöille miesopettajia jotka näyttävät esimerkkiä ei vaan väsäämisessä vaan myös rajun leikkisässä ilmaisussa, hyppimisessä tanssimisessa ja pelleilyssä.

Käyttäjän pikarisen kuva
Mikko Pikarinen

Oho! Piti nähdä tämäkin päivä, että olen "kevyesti vihertävän vasemmistoradikaalin" kanssa jostain täysin samaa mieltä!

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Tulee mieleen ihania muistoja lapsuudesta: ne kaatopaikalla vietetyt päivät...

Teppo Nygren

En malta olla kertomatta, mutta kaatopaikka oli minunkin lapsuudessani kiinnostava paikka. Pienipyöräisellä polkupyörällä kaatopaikalle oli aikamoinen matka, mutta paikka oli niin mielenkiintoinen, että se tuntui vaivan arvoiselta.

Kerran kun olin veljeni ja naapurin pojan kanssa kaatopaikalla, huomasi naapurin poika alhaalla kauniin vihreän sammal tasangon ja huusi, että kuka on ensimmäisenä alhaalla. Sammal petti alta ja kaveri upposi olkapäitä myöten paskaan.
Loka-autot tyhjennettiin kaatopaikalla kouruja myöten alas, joka oli sitten paikoin sammaloitunut päältä ja näytti hyvin kauniilta ja houkuttelevalta. Onneksi ei ollut kuin olkapäihin asti paskaa, sillä siihen olisi varmaan muuten hukkunut.

Johan Lom

Olenkin jo aiemmin muistellut tässä blogistosssa 80-luvun debattia, jossa Vappu Taipale ehdottti, että pojille annettaisiin tarhoissa nukkeja leikittäväksi.

Seuraavan aamun Hesarissa Kari oli piirtänyt kuvan, jossa Molla-Maija roikkui hirressä puun oksalta ja pojat tanssivat inkkaritanssia sulka päässä puun ympärillä. Alla oli teksti: "Pojat leikkivät nukella".

Käyttäjän MikaelJaakkola1 kuva
Mikael Jaakkola

Olisipa maailma täynnä tämmöisiä Jusseja!

Paska homma ettei ole.

Eetvartti Ylähumppila

Purkutaloja, poltettuja autonrämiä, tyhjiä, hylättyjä junanvaunuja, tynnyritulia ja muuta mukavaa. Jossain autiotalon nurkassa jokin vanha työttömäksi jäänyt raudoittaja kertoo legendaasa ja naperot kuuntelevat huuli pyöreänä. Huomenna lapset tuovat vanhukselle maidon ja sinisen lenkin. Kaikki yllämainittu on toteutumassa hyvää vauhtia muutenkin. Tulee oikein lapsuusajat mieleen, kun pöllittiin herneitä VR:n hylätyltä ratapihalta, ei sentään syödäkseen, mutta nykyään niistä kai joku sopankin vääntäisi.

Jukka Palo

Ihminen on väkivaltaisimmillaan kaksivuotiaana.

Teppo Nygren

Kyllä oli lapsena hauskaa romiksella auton romuilla leikkiessä. Puumiekoin on tullut sodittua yläkylän lapsia vastaan ja kun rauha saatiin jossakin vaiheessa aikaiseksi, niin kaikki yhdessä mansikkavarkaisiin. Myös joku tiesi missä kasvaa valkeakuulaita, kun niiden aika sattui olemaan.

Käyttäjän kalevisaas kuva
Eero Saastamoinen

Hei Jussi!

Tuleppa tutustumaan Keuruulaiseen päiväkotitoimintaan.
Täällä toimii päiväkoti ja koulu tehtaan kanssa syvässä sovussa.
Olen käynyt sisällä molemmissa lastentiloissa sekä tehtaassa. Kaikki toimivat samassa rakennuksessa sulassa sovussa. Tehtaassa itäeurooppalainen hitsaa ja leikkaa terästä ja puhuu "hoono soomi".
Lapset on siirretty kosteusvauriokouluistaan ja päiväkodeistaan sinne pakoon, kun ei uutta tilaa muualta löydy.
Alunperin koko rakennus on rakennettu laser-koulutukseen ym. aikuisopiskeluun.
Mutta nyt tilat ovat aikuisopiskelijoille liian homepitoisia, niin nyt nämä pienet "kerubit" pystyvät suunnittelemaan siellä niitä lentäviä sukellusveneitä ja vaikka prinsessoitaan altistumatta millekkään pölylle.

Ole siis Jussi tyytyväinen, että lapsellasi on "steriili yhteisö".'
Keksi sinä isänä sitten yhteisenä aikananne rauhallisia "sotaleikkejä" kerubeillesi. Tsemppiä toivoo isoisä-keskisuomesta

kati sinenmaa

Jaa. Mitähän tuohonkin sanois. Itse sain elää lapsuuteni Ylöjärven Outokummun kaivoskylässä 1955-1963. Leikimme tehtaan kaatopaikalla, mistä löytyi huippuhienoja laitteita ja tavaroita ja kemikaaleja. Kaivoksen avolouhoksen ojaan valutettiin puhdasta rikkihappoa, jolla oli tosi mukava leikkiä, kun se oli niin ihmeellistä ainetta, Hienointa oli se kaivoksen kiisukenttä ja siinä tallustelu avojaloin...

Metsät tulivat tutuiksi ja niiden kaikenlaiset otukset. Sinne kaivoimme hiesumaahan tunneleitakin ja rakensimme puihin majoja ja laboratorioita, kiipeilimme kallioilla ja nuorissa koivuissa, ...

Koko kouluaikana olin poissa peräti 8 tuntia. Työelämästä en ole ollut sairauden vuoksi poissa montaakaan päivää, minulle tulee hyvin harvoin flunssa ja sekin menee ohi yleensä parissa päivässä.

Itse miellän nykyiset lasten tarhat vankiloiksi, joka on itsestään selvää, kun saamme lukea, miten lapsi karkasi...
http://lmgtfy.com/?q=lapsi+karkasi+p%C3%A4iv%C3%A4...

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Lapsena sitä tuli leikittyä siltatyömailla ja rakennustyömailla. Terotettiin raudotusraudoista keihäitä ja niitä heittelimme pystyyn puisiin betonivalumuotteihin ja kiipeiltiin korkealla rakennuksissa. Katoilta heittelimme styrox-levyjä. Autiotalot oli aika vakiojuttuja joissa tuli kavereiden kanssa käytyä. Joku niistä taisi palaakin.

Nyt lapsilla on tietokonepelit, ne korvaavat nykyistä täysin tylsää valmiiksi rakennettua ja keinototekoista ja virikkeetöntä ympäristöä. Peleistä ei nyt kovin paljoa saa liikuntaa, ellei ole xbox kineticsin tai Nintendo wiin omistaja.

kati sinenmaa

Just kuuntelin Minna Pyykön maailma-ohjelmaa "Elämää Tarzanina ja Robinson Crusoena" Radiosuomesta, missä tuli ilmi esim sellainen tutkimustieto, että metsässä liikkuminen lisää ihmisen vereen tappajasoluja ja siten estää syöpiä, ja allergiat ovat vähäisiä niillä lapsilla, joiden luontosuhteen välissä ei ole tarhatätejä. Jne...

Kun tulee areenaan, niin kuunnelkaa. Se tulee varmaan kohta Tonne:
http://areena.yle.fi/tv/a3291484

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Lastensuojelukamaa nykypäivänä.Jokaisen kertomuksen perusteella ,olisi lapset erotettu perheestään ja suljettu valtion ylläpitämiin huostalaitoksiin.
Nykyajan lapsille ei saa edes kertoa "vanhoista hyvistä ajoista" se on jo väärää puhetta. Tämä kontrollifriikki yhteiskunta ,sosiaalisektorin armeijoineen,pitää huolen ettei pikkuväki aiheuta ongelmia,luontaisella uteliaisuudellaan ja tiedonhalullaan.NYKYPÄIVÄNÄ JOPA KÄVELEMÄÄN OPETTELEVALLE LAPSELLE KEHOITETAAN LAITTAMAAN KYPÄRÄ PÄÄHÄN,SIIS kenellä FIIRAA?Varo,älä,varo....Tätä sitä kuulee nykyään vanhempien suusta,vaikka lapsi on metrin päässä, ja omalla pihallaan,leikkimässä.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Hylätty pimeä teurastamo sillan kupeessa, jossa roikkui ketjuja katosta. Siinä oli pienenä poikana meininkiä. Ja ikkunoita saattoi mielin määrin rikkoa kiviä nakkelemalla, jos sille päälle sattui.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Itse touhuan vähän isompien nuorten kanssa, mutta kalastusharrastus antaa pojille oivan mahdollisuuden toteuttaa pikku kolttosiaan. Viime viikonloppuna vein SM-toimintakisaan kumiveneitä pienillä perämoottoreilla varustettuna. Siis 2,5-5 heppaisilla, joilla on vaikea tappaa itseään.

Koska osa ei ollut aiemmin nähnyt moottoroitua kumikanoottia, niin pakkohan sen vakautta ja kantavuutta oli heti testata. Onneksi rannalta löytyi vain seitsemän yllytyshullua, niin vaatteet ja perämoottori säilyivät testistä kuivina.

Kumivene on kuin luotu törmäilyleikkeihin ja moottorin pärinä saa välillä jopa kalastuksen unohtumaan. Himpun huolestutti kun kaksi venettä oli merellä vielä puolilta öin, vaikka pimeä tuli jo kymmeneltä. Onneksi kännykät on keksitty ja bensa riitti.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset