Työmiehen päiväkirja Asiaa siitä mistä ei pitäisi puhua ääneen

Vesi vanhin voitehista... ja huonoin

 

Maratonjuoksijalle tuttu hiertymä ei ole ikinä miellyttävä juttu - oli hankintatapa sitten mikä tahansa. Sykevyö hankaa, geelivyö hankaa, rintaliivit (itse en käytä) hankaa, vaatteet hankaa ja kaikki mikä hikoaa hankaa. Sitten kun vielä pikkumustiin sattuu lirahtamaan tilkka pissaa niin se vasta hankaakin ja kirvelevä hiertymä meisselin nokassa on totta eikä toiveajattelua.

 

Joka maratonilla näkee niitä laajalla haarukalla askeltavia ihmispoloja joilla on voittojuhlien jälkeen edessä kolmen viikon selibaatti. Eivätkä vertavuotavat nännitkään ole mikään erityinen myyntivaltti soidinmenoissa.

 

Hiertymien ehkäisyyn on tuhat ja yksi kikkavitosta alkaen Tummelista päätyen valkovaseliiniin. Ja kaikkea olen kokeillut. Varmin keino on tietysti jättää koko juoksu väliin.

 

Itse tuhersin aikani kaikenmaailman vaseliinien ja käsivoiteiden kanssa kunnes kerran ”vahingossa” tutustuin liukuvoiteeseen. Erään kolme varttia kestäneen parisuhteen jälkeisessä osituksessa yhdistettyyn treeni- ja vapaa-ajanreppuuni ilmestyi Tummelin sijaan liukuvoidepurkki.

 

Maraton oli edessä ja minullehan ei mikään inhimillinen ole vierasta, joten sipaisin liukkarit kriittiisiin kohtiin, pyyhin sormet naapuripenkillä kamojaan vaihtaneen ruotsalaisen pyhäpaitaan ja kävin kiertämässä Helsingin ympäri ilman naarmun naarmua. Tuon valaistumisen jälkeen keräsin aina kisatessani kummeksuvia katseita lääppimällä itseeni ennen starttia hapanimelälle tuoksuvaa voidetta.

 

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tuo liukuvoide. Uuden hankinta oli kuitenkin hyvin helppoa sillä nykyään erotiikkaliikkeessä asioimisessa ei ole mitään hävettävää. Niinpä minäkin kävin oranssi kommandopipo päässäni hakemassa lisää liukkaria. Valitsin summamutikassa hyllystä jonkin purkin. Liukuvoide kuin liukuvoide: samaa tavaraa niissä kaikissa on. Paitsi, että ei ollut.

 

Seisoessani seuraavan maratonin lähtöviivalla tunsin suloisen lämmön leviävän vyötäröni alapuolelle. Olin epähuomiossa valinnut voiteen joka kiihotti verenkiertoa juuri... sieltä. Tunne oli taivaallinen. Lisäksi tuubissa oli jotain Amorin feromoneja, joten koko kilpailun ajan ja sen jälkeenkin (mm. suihkussa) vedin puoleeni tietyn tyyppisiä juoksijoita. Ennätys jäi sillä kerralla tekemättä – siis itse kilpailussa.

 

Seuraavan purkin ostoon panostin vähän enemmän. Väijyin kaksi tuntia erotiikkaliikkeen edustalla ja kun liikkeessä ei ollut muita asiakkaita niin syöksyin tiskille. Kerroin olevani juoksija ja pyysin jotain meikäläisille sopivaa hiertymien ehkäisyyn. Myyjä antoi jalkaraudat. Tarkensin olevani maratoonari ja tarkoittavani jotakin liukuvoidetta jolloin hän haki takahuoneesta Anal Lube for Masochists -nimistä ainetta.

 

Sittemmin löysin sattumalta apteekista liukuvoiteen jonka sisältö kuvastaa minua sekä ihmisenä että juoksijana: hajuton, mauton ja väritön. Se on pakattu pieneen huomaamattomaan pumppupulloon ja sitä voi ostaa kuin hammastahnaa ilman, että kukaan kiinnittää asiaan mitään huomiota. Ne ovat siellä tamponien ja kondomien kanssa samassa hyllyssä. Arvaatteko kumpia muuten olin ostamassa kun tein löytöni?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Itse en hölkkää tai hikoile, joten muut arviot jätän sikseen.

Ihastuin ikihyvikseni, kun kuulin kaupasta, jossa oli tamppoonien ja terveyssiteiden välissä ohut hylly täynnä suklaalevyjä:)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Voitele millä voitelet ja Teboil tiamontilla loput
Luistoa siis on ja havuja perkele

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Kyllä sitä liukkaria löytyy ihan tavallisista päivittäistavarakaupoistakin. Valikoima tosin on vaatimaton. Yleensä vain yhtä lajia tarjolla.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset