*

Työmiehen päiväkirja Asiaa siitä mistä ei pitäisi puhua ääneen

Minulla on vain päivä elinaikaa

Kaikenlaisten sääntöjen lisäksi suomalaiset rakastavat latistamista. Ensimmäinen sana jonka opimme on EI! Tuolla sanalla alkaa myös suurin osa lauseistamme. "Ei onnistu, ei pysty, ei voida, ja ei ihan mitä vaan."

 

Tätä ihmispolo saa kuulla 70 ensimmäistä elinvuottaan. Sitten alkaa tsemppaaminen kun hiekkakylpy häämöttää. Lähes joka-ainoalle viimeistä junaa vartoavalle vakuutellaan, että tällä on elinvuosia sekä voimaa ja viriliteettiä vielä vaikka mihin. Nuoremmille ilmeisesti on suotavaa vain veronmaksu ja lääkärissäkäynti?

 

Minä päätin taas kerran antaa ei-ei -osastolle taivasteltavaa. Ilmoittauduin Ylläs-Hetta -juoksuun. Oma heimoni reagoi siihen niin kuin pitääkin: "Hienoa, tsemppiä ja onnea matkaan." Mutta sitten tuli tavan tallaajien vuoro: "Hullu, mitä järkeä ja maksaako se jotain?"

 

Tuon takia en juurikaan viitsi puhua suunnitelmistani tai unelmistani kovin monelle sillä jos ne ovat jotain muuta kuin keittiön puolipanelointi tai viikonloppuretki Ikeaan niin ne tyrmätään. Kalervo Kummolan näköiset ikätoverini viestivät joko verbaalisesti tai nonverbaalisesti, että sellainen mitä he eivät ole tehneet on mahdotonta. Ja perustelut ovat aina mitä vakuuttavimpia!

 

Siellä on hyttysiä! Se voi tietysti olla ongelma sellaiselle joka viimeiset 26 vuotta on siirtynyt Alkosta Citymarkettiin ilmastoidulla Nissanilla. En itsekään niitä rakasta saati ole tottunut, mutta koska en pelkää sukupuolitautejakaan niin en myöskään pelkää sitä, että hyttynen imee minua.

 

Reitillä on yhdeksän tunturia! No niin on! Ja nousua on lähemmäs neljä kilometriä ja jumalauta jo oikein etukäteen jännittää, että millaisia tunnetiloja sitä kokee viimeisissä rinteissä. Ja vaikka neljä kilometriä on paljon niin ihan poliisimatematiikallakin voi todeta, että laskua on saman verran - ainakin toivon niin.

 

Reitin pituus on 125 km! Sillä saa siis astua about 125 000 juoksuaskelta ja polttaa toistakymmentätuhatta kaloria. Tiesittekö muuten, että jos tuollaisen juoksumatkan jälkeen otetaan sydänfilmi niin se näyttää samalta kuin infarktin saaneella? Tosin kukaan ei sellaista filmiä ole nähnyt, mutta useammankin kebabia mutustavan Reijon suusta olen tuon totuuden kuullut.

 

Paikat voivat hajota! Miten niin voivat? Ne hajoavat! Ei 125 kilometriä juosta ilman damagea. Mutta uskotteko, että se jollakin tavalla kuuluu lajin luonteeseen. Irronneet varpaankynnet on pieni hinta siitä mitä ihmismieli kokee ruumiin joutuessa äärirajoilleen.


Vaikka teistä saattaa tuntua, että se mitä 25.7.2014 aion tehdä, on järjetöntä, niin siitä huolimatta teen sen. Ai miksikö? Koska minulla on periaatteessa vain päivä elinaikaa - miksi en eläisi sitä vaarallisesti?


https://fi.mynextrun.com/nuts-midnight-sun-trail-ultra

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Loistomeno!
Kaikenlaista voi ja pitääkin tehdä ihan vain siksi "koska se on mahdollista"

Ei sitten tarvitse seitsemänkymmäntä vuotta täytettyään jahkailla kuinka olisi pitänyt tehdä silloin kun vielä olisi jaksanut

Eikun GO_A_GO GO vaan

Käyttäjän JussiKolehmainen kuva
Jussi Kolehmainen

Teetkö biisin jos pääsen maaliin vai soitatko vasta hautajaisissani ;)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Jos oppisin hieman sinfonialliseksi niin kyllä
Sadankahdenkymmenenviiden kilometrin jälkeen olisi jo tarvetta moiselle

Elikkä ikäänkuin Vangelis mutta ei kuitenkaan
Tässä nyt kuitenkin se perus
http://www.youtube.com/watch?v=TYJzcUvS_NU
Turvallinen linkki - voi klikata

Jos tulee hautajaiset niin tätä kun hieman uudelleensanoittaisi
Vaihtaisi omat paheet juoksevaiseen eteneväisyyteen
Nyt se on lähinnä tehty omia grillikemuja varten
Siihen hetkeen kun arkku rullaati rullaa uuniin
http://www.youtube.com/watch?v=jh1NKhR4ISk
Ei-turvallinen linkki - Juu älä klikkaa

Seppo Hildén

Onnea juoksureissulle. Minä en ole Hetasta Yllästunturille juossut, mutta olen kyllä kirjoittanut Armas Herra III-kirjassa Enontekiön-luvussa (jonka keskus myös Hettana tunnetaan)suunnistustaidottoman Enon Eräpalvelut Oy:n eräoppaan Oula Niemenkuseman tarinan, joka opasti turisteja Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa reitillä Hetta - Pallastunturi. Pallastunturi on noin puolivälissä juoksureittisi varrella, mikäli jaksat juosta Yllästunturille asti.

Sopivia levähdyspaikkoja ainakin tuolla reitillä on Hetasta lähdettäessä 15 kilometrin päässä oleva Sioskurun autiotupa, siitä 12 km päässä oleva Pahakurun autiotupa, siitä 15 km päässä oleva Nammalakurun autiotupa ja siitä 13 km päässä oleva Pallastunturi, jossa sijaitsee Pallashotelli.

Johan tuonnekin asti on jo yli 50 km ja jos juoksumatka alkaa kaduttaa, Pallashotellilta pääsee bussilla Kittilän lentokentälle ja voi lentää takaisin kotiin.

Harkitse, jos jaloissa on jo rakkoja tai kanssajuoksijoiden turhanpäiväset lätinät juoksemisen keveydestä ja kunnon kestämisestä alkaa vituttamaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tsemppiä Jussille.
Seppo; oletko perehtynyt Metsähallituksen suunnitelmiin kun se ilmeisesti on vähentämässä autiotupaverkostoa ja tilaustupiakin myymässä.

Seppo Hildén

En ole, mutta kaikkiahan valtio nykyään karsii, joten ei tulisi yllätyksenä.

Eräopas Oula Niemenkusema tosin huonon suunnistustaitonsa ansiosta ei löytänyt noita kaikkia autiotaloja, vaan turistit saivat mennen tullen yöpyä yhden yön nuotion ääressä nauttien Lapin tähtitaivaasta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #7

Minua ihmetyttää, että mediatkaan ei kerro mitään valtion puuhista.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

No ei voi muuta sanoa,kun,että,jos äijä vapaaehtoisesti näin päättää menetellä,niin mitäs tässä muuta voi,kun nostaa hattua ja kumartaa kunnioittavasti..ainahan niitä latistajia ja lyttääjiä riittää,mutta ...kaako niistä.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Sekin on rasittavaa, että tekee jotain suhteellisen vähäistä, niin sitä pidetään jonain äärimmäisenä mielen ja ruumiin voimaa vaativana vetona.

Rima on laskettu niin alas, että melkein se, jos joskus vaivautuu ovesta pihalle muulloinkin kun kauniilla säällä, on jotenkin "ekstriimiä".

Ovatko ihmiset nykyään keskimäärin niin kyvyttömiä, että kosketus siihen mikä on mahdollista tai mahdotonta on ihan hävyyksissä.

Mistään ei opi tuntemaan itseään niin kuin kivusta oppii. Ja pelosta.

Mutta tuohon suoritukseen on pakko sanoa, että kyllä siihen saa työtä tehdä. Joskus kokeilin Savonia-hiihdon vetää hiihtämättä etukäteen metriäkään. Seuraavana vuonna jo treenasin.

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Sinut tuntevana en epäile hetkeäkään, ettetkö pystyisi juoksemaan tuota matkaa. Itse haen juomani Alkosta Toyotalla (ei ilmastoitu)ja olen varmaan monestikin maininnut: "Hullu, mitä järkeä ja maksaako se jotain?" Mutta ei siihen liity muuta kuin lapsenmielinen ihmettely, sillä me emme kykene edes ymmärtämään tuollaista suoritusta. Me raahustamme hölkäten tuon matkan kymmenen vuoden sisällä vatsanpistoksin ja sinä taivallat hieman yli kymmenessä tunnissa. Se on käsittämätöntä.

Kuten tiedät: toiset tekee ruumiita ja toiset pesee niitä. Ei ole epäilystäkään kumpaanko porukkaan sinä kuulut.

Käyttäjän JussiKolehmainen kuva
Jussi Kolehmainen

Tiedän, että haet juomasi Alkosta Toyotalla, mutta et asioi (mielelläsi) Citymarketissa. Tiedän myös, että haaveilet 70-luvun Porchesta ja siinä vaiheessa kun alat unelmaasi toteuttaa astuvat ei-ei -kerholaiset peliin. Ja vaikka tämä Suomessa vallitseva "Culture of No" ärsyttää niin toisaalta se on myös liikkeellepaneva voima hullujen suunnitelmien toteutukseen. Osalla meistä kun on voimakas tarve tehdä juuri sitä mikä on "kiellettyä." Monikaan ei onnistu, mutta aina välillä porukasta löytyy joku Rovio tai Cheek. Kumpaakaan en juurikaan diggaa, mutta kumpikin on varmasti kuullut sanan EI riittävän monta kertaa.

Pentti Käpyaho

Otsikko on hyvä. Jos se liittyisi juoksuun, valtaosa oitis nykytyyliin skippaisi sen, koska epäilisi sen aikaansaavan vain huonon omantunnon itselle.

Pisteenä iin päälle on lopun osuva video: "Mitä jos me silti voitetaan". Sehän meitä askarruttaa, ellei peräti pelota.

Käyttäjän HannuHillo kuva
Hannu Hillo

Oikein Jussi!
Muistan hyvin kolme kertaa, jolloin lähipiiri on kommentoinut, ilmeisesti vakavissaan: "ihan hullu!" Ensi kertaa, kun ostin kilpaperämoottorin ja rupesin rakentamaan siihen hydroplaania, vanhan kansan "lättäriä". Seurasi viiden vuoden tosi hauskat ja jännittävät retket pitkin Suomea. Kokemuksia, joita ei antaisi pois. Ikä tuolloin 33. Seuraava oli viisikymppisenä lähtö Hollantiin Nijmegen-marssille, neljänä peräkkäisenä päivänä kunakin 40 kilometrin marssi 10 kilon pakkauksen kanssa sotilassarjassa. Fantastinen kokemus - tietysti monen kuukauden harjoittelu sentään takana. Oppi paljon omasta fysiikastaan ja tällaisesta joukkotapahtumasta. Kolmas oli moottoripyörän hankkiminen kuusikymppisenä. Tutustuminen jälleen moottori- ja ajotekniikkaan sekä uusien ystävien saaminen motoristeista ja bikereista.
Ranskalainen sanalasku sanoo, että tilaisuudella on pitkä otsatukka, mutta takaa se on kalju.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset